EU:n sisäisessä yritysten välisessä kaupassa myyjä laskuttaa ilman veroa ja ostaja huolehtii verosta omassa maassaan: tavarakaupassa yhteisöhankintana, palvelukaupassa käännetyn verovelvollisuuden kautta. Kuluttajakaupassa pääsäännöt ovat toiset ja etämyynnin ilmoittamista helpottaa One Stop Shop.
Suomessa tapahtuvien myyntien arvonlisäveron laskeminen on varsin suoraviivaista. Tuotteen tai palvelun arvonlisäverokanta pitää toki tietää, mutta muutoin hintaan yksinkertaisesti lisätään arvonlisävero. Ei ole väliä, myydäänkö tuote kuluttajalle vai yritykselle.
Toki Suomessakin on poikkeuksia. Mikäli myyjä on yksityishenkilö tai ei muutoin ole arvonlisäverovelvollinen, arvonlisäveroa ei laskuteta. Lisäksi kotimaan kaupassa on käytössä käännetty verovelvollisuus muun muassa rakentamispalveluissa ja rakennusalan työvoiman vuokrauksessa, metalliromun ja -jätteen myynnissä sekä päästöoikeuksien kaupassa. Näissä arvonlisäverovelvollinen on myyjän sijaan ostaja.
Ulkomaankaupassa oikea ALV-käsittely riippuu useammasta tekijästä:
Hyvä nyrkkisääntö on, että tavarakaupassa vero seuraa tavaraa: verotuspaikan ratkaisee tavaran fyysinen sijainti ja liike, ei osapuolten kotipaikka. Palvelukaupassa vero seuraa pääsäännön mukaan ostajaa, kun ostaja on yritys, ja myyjää, kun ostaja on kuluttaja. Molemmissa on poikkeuksia, mutta tämä sääntö kantaa yllättävän pitkälle.
Kun tavara myydään toisessa EU-maassa toimivalle yritykselle ja kuljetetaan Suomesta toiseen jäsenvaltioon, kyse on yhteisömyynnistä. Myynti on myyjälle verotonta, kun ostajalla on toisen EU-maan voimassa oleva ALV-tunniste, tavaran kuljettamisesta toiseen jäsenvaltioon on näyttö ja myynti ilmoitetaan yhteenvetoilmoituksella. Vuodesta 2020 alkaen ALV-tunniste ja yhteenvetoilmoitus ovat olleet verottomuuden nimenomaisia edellytyksiä, eivät pelkkiä muodollisuuksia. Laskuun merkitään esimerkiksi "ALV 0 %, yhteisömyynti" tai "VAT 0 %, Intra-Community supply".
Veroton myynti ei kuitenkaan tarkoita, ettei veroa olisi lainkaan. Ostajan päässä sama kauppa on yhteisöhankinta, josta ostaja suorittaa arvonlisäveron siihen maahan, jossa tavaran kuljetus päättyy, kyseisen maan verokannan mukaan. Jos tavara tulee vähennykseen oikeuttavaan käyttöön, ostaja saa vähentää saman veron samalla ilmoituksella, jolloin maksettavaa ei käytännössä jää. Vero pitää silti ilmoittaa. Vastaavasti kun suomalainen yritys ostaa tavaraa toisesta EU-maasta, se ilmoittaa yhteisöhankinnan veron OmaVerossa Suomen verokannan mukaan ja vähentää sen yleensä samassa yhteydessä.
Huomaa, että vero menee kuljetuksen päättymisvaltioon, ei automaattisesti ostajan kotimaahan. Jos saksalainen yritys ostaa tavaran Suomesta mutta pyytää toimituksen varastoonsa Puolaan, yhteisöhankinta verotetaan Puolassa ja ostaja voi joutua rekisteröitymään siellä.
Vienti EU:n ulkopuolelle on verotonta, kunhan tavaran poistumisesta EU-alueelta on näyttö. Tuonti EU:n ulkopuolelta on puolestaan verollista maahantuontia. ALV-rekisteröity maahantuoja ilmoittaa maahantuonnin arvonlisäveron itse OmaVerossa (näin vuodesta 2018) ja vähentää sen yleensä samalla ilmoituksella, joten käsittely muistuttaa läheisesti yhteisöhankintaa. Jos tuoja ei ole ALV-rekisterissä, veron kantaa Tulli.
Palvelujen pääsäännön mukaan yritykselle myyty palvelu verotetaan ostajan sijoittautumisvaltiossa. Kun suomalainen yritys myy pääsäännön mukaisen palvelun toisessa EU-maassa toimivalle yritykselle, myyjä laskuttaa ilman veroa ja ostaja suorittaa veron omassa maassaan oman maansa verokannalla. Laskuun merkitään "Käännetty verovelvollisuus" tai "Reverse charge", ja myös nämä myynnit ilmoitetaan yhteenvetoilmoituksella.
Lopputulos on siis sama kuin tavaroiden yhteisökaupassa: myyjä laskuttaa verotta ja ostaja huolehtii verosta omassa maassaan. Juridinen mekanismi vain on eri. Tavarakaupassa verotettava tapahtuma on ostajan tekemä yhteisöhankinta, palvelukaupassa verovelvollisuus myyjän myynnistä siirtyy ostajalle.
Pääsäännöstä on poikkeuksia, esimerkiksi kiinteistöön kohdistuvat palvelut (verotetaan kiinteistön sijaintivaltiossa), henkilökuljetus, tapahtumien pääsyliput ja ravintolapalvelut. Kun pääsäännön mukainen palvelu myydään EU:n ulkopuolella toimivalle yritykselle, Suomen veroa ei laskuteta. Kohdemaan mahdolliset verovelvoitteet kannattaa tarkistaa erikseen, sillä perusperiaate on, että kukin maa verottaa alueellaan tapahtuvat myynnit omien sääntöjensä mukaan.
Kuluttajakaupassa pääsäännöt ovat toisenlaiset. Palvelun myynti kuluttajalle verotetaan pääsäännön mukaan myyjän maassa, eli suomalainen yritys laskuttaa EU-kuluttajalta yleensä Suomen arvonlisäveron. Kuluttajan asuinmaan vero tulee sovellettavaksi vain tietyissä palveluissa, tärkeimpinä tele-, lähetys- ja sähköiset palvelut. Vuodesta 2025 alkaen myös virtuaalitapahtumiin osallistuminen verotetaan kuluttajan maassa, mutta siihen alla kuvattu euromääräinen raja ei sovellu.
Tavaroiden etämyynnissä vero menee kuluttajan maahan kyseisen maan verokannan mukaan. Tämä on tilanne siis esimerkiksi verkkokaupassa, jossa myyjä kuljettaa tavaran toisen EU-maan kuluttajalle.
Näitä molempia koskee yhteinen 10 000 euron vuosiraja: jos yrityksen etämyynnit ja tele-, lähetys- ja sähköiset palvelut EU-kuluttajille ovat yhteensä enintään 10 000 euroa kalenterivuodessa (eikä raja ylittynyt edellisenäkään vuonna) eikä yrityksellä ole kiinteää toimipaikkaa muissa EU-maissa, myynnit saa verottaa Suomessa Suomen verokannoin. Rajan ylittyessä vero menee kuluttajan maahan.
Ilman helpotuksia kohdemaan vero tarkoittaisi ALV-rekisteröitymistä jokaiseen maahan, jonka kuluttajille myy. Kesästä 2021 alkaen nämä velvoitteet on voinut hoitaa keskitetysti One Stop Shopin (OSS) kautta: suomalainen yritys rekisteröityy erityisjärjestelmään OmaVerossa ja ilmoittaa ja maksaa kaikkien EU-maiden kuluttajamyyntien verot yhdellä ilmoituksella Suomeen, josta ne tilitetään edelleen kohdemaille. Enintään 150 euron arvoisten, EU:n ulkopuolelta kuluttajille tuotavien lähetysten etämyyntiä varten on oma tuontijärjestelmänsä (IOSS). OSS ei koske yritysten välistä kauppaa.
Myyntimaan ratkaisevat edellä kuvatut säännöt, ei se, missä osapuolet ovat ALV-rekisterissä. Rekisteröinti vaikuttaa lähinnä siihen, kuka veron ilmoittaa. Suomalaiselle yritykselle voi silti syntyä velvollisuus rekisteröityä toisessa maassa esimerkiksi silloin, kun se pitää siellä varastoa, tekee siellä yhteisöhankintoja tai myy sieltä käsin paikallisesti. Vastaavasti ulkomainen yritys voi olla ALV-rekisterissä Suomessa, jolloin sen Suomessa tapahtuvat myynnit käsitellään Suomen kotimaan kauppana. Pienyrityksille tuli vuoden 2025 alusta lisäksi niin sanottu pienten yritysten EU-järjestelmä, jonka kautta arvonlisäverottomuutta voi tietyin edellytyksin soveltaa myös muissa EU-maissa, jos EU:n laajuinen vuosiliikevaihto on enintään 100 000 euroa.
Erityistapauksia riittää, esimerkiksi ketjukaupat, kolmikantakauppa ja asennettuina toimitettavat tavarat. Kukin käytännön tilanne kannattaa tarkistaa huolellisesti.
Tarvitsetko käytännön ALV-käsittelyn tiettyyn tilanteeseen? Katso myynnin ja ostojen ALV-taulukot Suomessa, EU:ssa ja EU:n ulkopuolella erillisestä artikkelista: Kuka hoitaa ALV:n? Viisi taulukkoa kaupan suunnan mukaan
Kirjoittaja:
Lähteet ja lisätiedot:
Vero.fi: Ulkomaankaupan arvonlisäverotus
Vero.fi: Yhteisökauppa
Vero.fi: Maahantuonnin ALV
Vero.fi: Arvonlisäveron erityisjärjestelmät: One Stop Shop
Päivitetty: 6.8.2026
Julkaistu: 22.3.2022
Kuka hoitaa ALV:n Suomessa, EU:ssa ja EU:n ulkopuolella? Viisi taulukkoa kaupan suunnan mukaan
Taulukot näyttävät, miten arvonlisävero hoidetaan tavaroiden ja palvelujen myynnissä ja ostoissa Suomessa, EU:ssa ja EU:n ulkopuolella suomalaisen ALV-rekisteröidyn yrityksen näkökulmasta.
ALV:n pyöristys: EU, Suomi ja muut Euroopan maat
EU:n ALV-direktiivi ja EU-tuomioistuin jättävät ALV:n pyöristyssäännöt kansallisesti päätettäviksi. Eri maiden säännökset vaihtelevat. Suomessa käytetään aritmeettista pyöristystä ja pyöristäminen tehdään laskun loppusummaan verokantakohtaisesti.
Pyöristykset ALV:n laskennassa: matemaattisesti mahdottomat hinnat?
On olemassa koko joukko arvonlisäverollisia hintoja, joihin ei voi matemaattisesti päätyä, mikäli vero lasketaan verottomasta hinnasta. Tällainen on esimerkiksi 30 €, kun ALV on 25,5 %. Nämäkin hinnat ovat mahdollisia, mutta silloin veroton hinta tulee tulkita pyöristetyksi.
ALV-kannat
Suomen arvonlisäveroprosentit ovat 1.9.2024 alkaen 25,5 % (yleinen kanta) sekä 10 % ja 1.1.2026 alkaen 13.5 %:ksi muuttuva 14 %:n kanta (alennetut kannat) sekä nollaverokanta. Lisäksi jotkut tuotteet ja palvelut on kokonaan vapautettu ALV:sta.
Miten ALV lasketaan?
ALV:n laskemisessa pitää tietää tuotteen tai palvelun verokanta. Itse prosenttilasku tehdään verottomasta hinnasta.