Arvonlisäveron edeltäjän eli liikevaihtoveron ongelma oli veron maksaminen useampaan kertaan tuotantoketjussa. Näin oli myös Suomessa. Veron kertautuminen johtaa tuotteen verorasituksen vaikeaan arviointiin. Euroopan yhdentyessä oli pelkona, että mailla olisi tullien poistuttua houkutus tehdä tätä arviointia epäreilusti siten, että vientiä olisi tuettu ja tuontia rankaistu erilaisten rajamekanismien kautta.
Syy arvonlisäveron käytön leviämiseen on pitkälti Euroopan unionin - tai sen edeltäjän eli Euroopan talousyhteisön (EEC). Aiemmin eri Euroopan maissa käytössä olleet liikevaihtoverot korvautuivat 1900-luvun puolivälistä lähtien arvonlisäverolla.
Suomessa liikevaihtovero otettiin käyttöön vuonna 1941. Sodan myötä verojen tarve oli lisääntynyt ja lisäksi tulleilla kerättävien varojen määrä oli romahtanut. Liikevaihtoveron oli tarkoitus olla vain väliaikainen.
Veron ensimmäisessä versiossa veroa maksoivat tuottaja, kun tämä myi tavaran jälleenmyyjälle tai kuluttajalle - verovelvollinen oli myös kauppias myydessään tuotteen kuluttajalle. Liikevaihtoveron ensi versiossa näkyykin ongelmana veron kertautuminen, eli kertaalleen verotettua verotetaan vielä uudelleen.
Liikevaihtoveroa kehitettiin useampaan otteeseen. Vuoden 1963 liikevaihtoverolaki tuli voimaan seuraavana vuonna ja sen myötä vero oli jo varsin lähellä nykyistä arvonlisäveroa. Vero perittiin kaikissa vaiheissa sekä vain kunkin tuottajan tuoman arvonlisän erotuksesta. Tämä poisti veron kertautumisen ongelman. Liikevaihtoverolaki kehittyi kuitenkin varsin monimutkaiseksi ja yksi syy arvonlisäveroon siirtymiseen vuonna 1994 olikin järjestelmän yksinkertaistaminen.
Euroopan tasolla liikevaihtoverosta arvonlisäveroon siirtymisen juurisyy oli kaupan esteiden poistaminen.
Mikäli maan sisäisessä verotuksessa olisi käytetty kertautuvia veroja, olisi maan verotuksen tason laskeminen jäänyt arviopeliksi. Euroopan tasolla pelättiin, että maat käyttäisivät tätä arviointia erilaisten rajamekanismien (Border Tax Adjustment) muodossa vinouttaen sitä oman maan tuotantoa suosivaan suuntaan, eli suosivan vientiä ja rankaisevan tuontia.
Arvonlisäveron käyttöönoton jälkeen, kun jokainen tuotantoon osallistuva maksaa veron (tai oikeastaan kantaa veron, kts: Miten ALV toimii?) vain omasta arvonlisästään, ei maan sisäisen verorasituksen laskeminen ole enää arviopeliä. Arvonlisäveron verorasituksen näkee kunkin tuotteen kohdalla suoraan siihen sovellettavasta arvonlisäveroprosentista.
Näin arvonlisävero voidaan nähdä Euroopan yhdentymisen yhtenä työvälineenä.
Kirjoittaja:
Lähteet ja lisätiedot:
Verotuksen historiaa Suomessa
Arvonlisäveron kunnallinen palautusjärjestelmä
Virtues anf Fallacies of VAT, An Evaluation after 50 years, ed. Robert F. van Brederode, 2021
Julkaistu: 13.9.2022
ALV-kannat
Suomen arvonlisäveroprosentit ovat 24% (yleinen kanta) sekä 14% ja 10% (alennetut kannat) sekä nollaverokanta. Lisäksi jotkut tuotteet ja palvelut on kokonaan vapautettu ALV:sta.
Euroopassa on ALV - Yhdysvalloissa sales tax
Euroopassa tuotantoketjuun kuuluvat yritykset tilittävät kuluttajan maksaman ALV:n valtiolle suhteessa niiden arvonlisään. USA:n sales taxin taas tilittää kuluttajamyynnin tehnyt yritys kokonaisuudessaan. Sales tax maksetaan paikallisille toimijoille, ei valtiolle. Sales tax toimii kuin käänteinen ALV.
ALV on yksi kolmesta suuresta verolähteestä
ALV:n osuus kaikista veroista on 21,9%. ALV on tasavero, kuluttajan vero ja takaa laajan veropohjan.
Rakennusalan käännetty ALV
Aliurakoitsijalle kuuluvan ALV:n maksaminen vatiolle pyritään varmistamaan käännetyllä arvonlisäverolla.
Ulkomaankaupan ALV
Kansainvälisen yritysten välisen myynnin tavarakaupassa arvonlisävero on vain tuotaessa EU:n ulkopuolelta. Yritysten välisen myynnin palvelukaupassa EU-maahan on käännetty verovelvollisuus. Kun myydään palveluita kuluttajille muissa EU-maissa tai verkkokaupassa tavaroita muiden EU-maiden kuluttajille, on maakohtaisen ALV-rekisteröitymisen avuksi tullut One Stop Shop.